Tunnistatko ne hetket, jolloin kaikki kaatuu päälle arjessa? Tässä poikkeustilanteessa kotikonttorin ja kotikoulun yhdistelmä on monelle arkea, eli otetaan esimerkki sieltä: Hellalla ruoka palaa pohjaan, pomo soittaa, lapsi kaipaa huomiota, raportti on jo myöhässä ja oma energia on vähissä väliin jääneen lounaan vuoksi. Paniikki!
Paniikki, eli autonomisen hermoston pakene ja taistele -reaktio nousee pinnalle stressitilanteissa. Pakene tai taistele olivat varmasti hyviä toimintamalleja silloin tuhansia vuosia sitten, kun kyseessä oli tosiaan hengenvaarallinen tilanne. Nykyään meidän uhkamme ovat enemmän henkisiä, kuten yllä olevat esimerkit. Tilannetta harvoin parantaa silloin pakeneminen eli fyysinen pois lähtö tilanteesta tai taistelu eli esimerkiksi kärkäs argumentointi toisen tilanteessa olevan henkilön kanssa. Mikä sitten toimii tilanteessa, jossa pitäisi olla kymmenessä paikassa samanaikaisesti? Pysähdy.
Pysähdy?
Silloin, kun pitäisi juuri painaa kaasua! KYLLÄ. Stressitilassa aktivoituneena ovat nimittäin ne hermoston osat, jotka eivät tue kognitiivista ongelmanratkaisua ja päättelyä. Stressaantuneena päädyt säntäilemään sinne tänne ja ehkä toimimaan hätiköidysti niin, että jopa kadut tekojasi jälkeenpäin. Kuulostaako tutulta? Kun sen sijaan käytät pienen hetken pysähtymiseen ja hermoston tasapainottamiseen, pystyt tekemään loogisia ja tietoisia päätöksiä. Priorisoimaan ja ratkomaan ongelmia.
Vanha sanonta sanoo, että meditoi joka päivä 20 minuuttia. Paitsi silloin, kun olet kiireinen. Silloin meditoi 60 minuuttia. Nykymaailmassa ei ehkä niin helposti toteuttava toimintamalli, mutta viesti on selvä: Pysähdy. Mitä kiireisempi olet, sen tärkeämpää on pysähtyä. Pysähdy vaikka kolmen hengityksen ajaksi. Jo tämä tasapainottaa ja rauhoittaa hermostoa ja huomaat, mikä on tärkeää, mihin asiaan tulee tarttua ensin.
Mitä siis tehdä?
Konkreettisesti, mitä yllä olevassa esimerkissä sitten voisi tehdä kaiken kaatuessa päälle:
1) Mieti, mikä tällä hetkellä on tärkeintä. Epäilemättä hellan sammutus.
2) Hengitä. Muutama syvempi hengitys palauttaa aivojen loogisen toiminnan.
3) Mieti, mikä on seuraavaksi tärkeää? Pomo vai lapsi? Vai ehkä oma lounas, jolla saat oman jaksamisesi taas varmistettua.
4) Aikatauluta. Stressireaktion ollessa päällä, aika tuntuu monesti kuluvan nopeammin kuin se oikeasti kuluukaan. Siispä mieti, mitä tapahtuu, kun siirrät yhtä asiaa eteenpäin. Sinä saatat tuntea riittämättömyyttä tai epäonnistumista, mutta tapahtuuko oikeasti, konkreettisesti lopulta mitään pahaa?
5) Priorisoi. Tämä ajatus mielessäsi, priorisoi loput tehtävät. Palaa jälleen kerran kysymykseen, mikä on tärkeää juuri nyt? Monta asiaa pystyy siirtämään minuuteilla, tunneilla tai jopa päivällä eteenpäin ilman, että mitään pahaa konkreettisesti tapahtuu. Olisiko lopputulos jopa parempi, kun et anna tunteen viedä sinua hätiköityyn ratkaisuun vaan annat tunteelle aikaa purkautua ja vasta tämän jälkeen tartut toimeen.
6) Treenaa. Treenaamalla säännöllisesti läsnäolotaitoja, yllä kuvattu prosessi automatisoituu. Aivosi oppivat keskittymään tähän hetkeen, juuri nyt käsillä olevaan asiaan, eikä huomiosi säntäile menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välissä.
+ Alenna rimaa! Nyt ei ole aika metsästää mitaleja. Meistä jokainen on vuoden työntekijä, vuoden pomo, vuoden äiti ja vaikka mitä, kun hyväksymme poikkeustilanteen aiheuttamat uudet lainalaisuudet. Mikä on sinulle riittävästi tänään?
Meilläkin on kevät mennyt uusiksi, mutta taistele ja pakene -reaktio on vähitellen vaihtunut pysähtymisen kautta keskittyneeksi uuden luomiseksi ja ongelmien ratkomiseksi. Seuraavien viikkojen fokuksessa meillä on:
-ihanan Elämyspuu-yhteisön tukeminen tässä poikkeustilanteessa some-kanavien kautta. Katso esim. pääsiäisen ihanan rentouttava äänimaljatunti verkossa maanantaina
– Syksyn suunnittelu. Rohkeat asiakkaamme varaavat jo syksyn paketteja. Mitä sinä kaipaisit itsellesi tai teidän työporukallenne, asiakkaillenne tai kaveriporukalle?
– Kevään verkkokurssien viimeistely. Supersuosikit vihdoin myös verkossa! Katso lisää täältä.
Iloa ja läsnäoloa!
Hanna ja Jonna
