Et varmasti vaadi parhaalta ystävältäsi niin paljon kuin vaadit itseltäsi.
Itseasiassa, jos ystävä kertoisi, että arki on pelkkää selviytymistä ja jaksaminen on äärirajoilla,
käskisit häntä varmaan levätä ja sen jälkeen miettiä, mikä on oikeasti tärkeää.
Et ruoskisi, syyllistäsi tai vaatisi häneltä lisää.
Reagoisit ystävän tilanteeseen myötätunnolla ja tsempaten.
Et soittaisi aamulla ystävällesi ja muistuttaisi, että hän varmasti tulee tänäänkin epäonnistumaan.
Osa suunnitelluista asioita jää tekemättä. Kannattaisi hävetä, jo etukäteen.
Et soittaisi illalla muistuttaen kaikista niistä asioista, mitä hän EI saanut tehtyä.
Sen sijaan, tiukassa tilanteessa soittaisit ystävällesi tsemppipuhelun aamuun:
“Hyvin se päivä menee. Teet parhaasi ja ne asiat, mitkä ovat tärkeimpiä. Muista lounastauko ja palkitse itsesi vaikka pienellä tauolla joka kerta, kun saat yhden asian hoidettua. Kuuntele töiden jälkeen omia fiiliksiä: menetkö juoksemaan,
joogaan, sohvalle vai kahvilaan. Pese pyykit, jos siltä tuntuu tai jätä ne huomiseen.”
Illalla tekisit vielä toisen soiton:
“Miten on päivä mennyt? Olen ylpeä sinusta! Olet saanut valtavasti aikaiseksi ja
huomenna on taas uusi päivä täynnä mahdollisuuksia. Nyt on aika levätä ja palautua.”
Vähitellen, sinunkin tukesi avustuksella, ystäväsi pääsisi tiukasta tilanteesta ylija alkaisi taas luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä.
Näkisi elämässään ne asiat, joihin haluaa panostaa, ja joista oma hyvinvointi rakentuu.